Mä tajusin, et mä rakastan mun elämää, mä rakastan Nooraa, Kavereita, Perhettä, Eläimiä, vaikka niissä kaikissa on jotain vikoja ja välillä kaikki tulee päälle ja vihaan kaikkea. Tajusin että mun elämä ei ookkaan niin perseestä, kun olin sen kuvitellut olevan, vai mitä? Onhan mulla perhe, ja noora, ja talouskaan ei oo niin pahassa jamassa ettei olis ruokaa. Mua ihmetyttää ihmiset, jotka aina vaan valittaa. okei, mäkin olin semmonen, mut haluun muuttua, haluun olla ilosempi, ja elämänhalusempi.
Ihmiset muutenkin sais olla paljon kiltimpiä toisille. Yks esimerkki, joka nyt ei varmaan oo niin erikoinen mutta silti.. Olin naistenpäivänä menossa kouluun, edessä kipitti joku poika, jonka nimeä en tienny, se jäi oottaa jotain siihen ovelle ja mietin hetken et mitä ihmettä. Sit se vaan kattoo mua kun mäki ehin siihen ovelle. Ja sit mua alko ärsyttää, koska sentään oli naistenpäivä, niin olis se nyt voinu avaa oven. Arvatkaa mitä tein. (: Avasin siinä ittelleni oven ja laitoin sen kii perästä että se poika joutu sitten ite avaan sen oven. (:
Noniiin, pääsinpähän aiheeseen, MUN MEKKO TULI ! Se oli just sellanen ku olin sen ajatellukkin olevan. Ei-niin juhlallinen, mut silti ihana ja erikoinen (: Ja se oli onneks ihan sopivan kokonenkin.
+ käytiin tänään kirpparilla ja löysin kaks kivaa koruu ja paidan ja sit ton hiushärpäkkeen joka on vähän erikoinen mut silti kiva !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti